Työhyvinvoinnin kehittämisessä ja ylläpidossa tärkeitä ovat niin organisaation toimenpiteet ja johtamiskäytännöt, kuin työntekijän omakin toiminta. Työhyvinvointi on kaikkien vastuulla. Työnantajan vastuulla on luoda edellytyksiä työhyvinvoinnille, mutta ei yksilön koko työhyvinvointia voi kuitenkaan ulkoistaa yhteisölle, organisaatiolle tai esihenkilöille ja johdolle. Myös työntekijällä itsellään on merkittävä rooli oman hyvinvointinsa edistämisessä ja kehittämisessä.
Tässä tekstissä Covis Partnerin Terhi Lavonen tuo esiin muutamia työhyvinvointiin liittyviä asioita, joihin työntekijä voi itse vaikuttaa.
Mikä työhyvinvointi? Mikä kehittäminen?
Sosiaali- ja terveysministeriön määritelmän mukaan: ”Työhyvinvointi on kokonaisuus, jonka muodostavat työ ja sen mielekkyys, terveys, turvallisuus ja hyvinvointi. Työhyvinvointia lisäävät muun muassa hyvä ja motivoiva johtaminen sekä työyhteisön ilmapiiri ja työntekijöiden ammattitaito. Työhyvinvointi vaikuttaa muun muassa työssä jaksamiseen.”
Työhyvinvoinnin kehittämisellä taas voidaan tarkoittaa toimenpiteitä ja strategioita, joiden avulla työntekijöiden työhyvinvointi ja työssä jaksaminen paranevat. Pyrkimyksenä on saavuttaa tilanne, jossa työntekijät voivat kukoistaa fyysisesti ja henkisesti. Kehittämiseen voi sisältyä konkreettisten työolosuhteiden parantamista, työn ja yksityiselämän tasapainon tukemista, työyhteisön hyvästä ilmapiiristä huolehtimista, työkuorman hallintaa, kannustavaa johtamista, terveys- ja hyvinvointipalveluiden tarjoamista ja työntekijöiden mahdollisuutta osallistua päätöksentekoon ja kehitystyöhön.
Työhyvinvoinnin kehittäminen tuo usein monia etuja organisaatiolle: parempaa tuottavuutta, vähemmän sairauspoissaoloja ja enemmän työtyytyväisyyttä. Tuottavuus ja tulokset sekä hyvävointisena kukoistavat työntekijät ja tyytyväiset asiakkaat eivät siis sulje toisiaan pois.
Työntekijän oma rooli työhyvinvoinnin kehittämisessä
Työntekijällä on tärkeä rooli oman hyvinvointinsa ylläpitämisessä, edistämisessä ja kehittämisessä. Hänellä on aina itsellään vastuu omasta terveydestään huolehtimisesta sekä käytetyistä stressinhallinnan keinoista. Mitä tulee syöneeksi ja juoneeksi, harrastaako jotakin liikuntaa, mistä saa iloa elämään, miten rentoutuu jne. Myös itsetuntemuksella on merkitystä oman hyvinvoinnin kannalta. Työhyvinvointi ei synny nimittäin pelkästään työpaikalla, sillä on juurensa kaikessa siinä miten elämme ja voimme ja miten muut ympärillämme toimivat ja voivat.
Työelämän paineet voivat aiheuttaa stressiä, joka voi vaikuttaa negatiivisesti sekä fyysiseen, että psyykkiseen hyvinvointiin. Työntekijän kannattaakin tunnistaa ja tunnustaa omat voimavaransa, rajoituksensa ja kykynsä selviytyä työn vaatimuksista. Oman stressitason tunnistaminen ja tietoisuus sen vaikutuksista itseen on ensiarvoisen tärkeää, jotta työntekijä voi tehdä asialle jotakin, selviytyä haastavista tilanteista ilman liiallista kuormitusta.
Maailma on pullollaan erilaisia stressinhallinnan tapoja. Toiselle toimivat rentoutumisharjoitukset ja liikunnan harrastaminen, jollekin sosiaaliset suhteet ovat tärkeitä ja joku rentoutuu lukemalla tai laulamalla. On tärkeää löytää juuri itselle sopivia keinoja stressin purkamiseen ja rentoutumiseen.
”Älä kysy mitä joku muu voi tehdä sinun hyvinvointisi eteen, vaan kysy mitä voit itse tehdä oman hyvinvointisi eteen. ”
Oma-aloitteisuus ja aktiivisuus ovat yllättävän merkityksellisiä työhyvinvoinnin näkökulmasta. Työntekijän kannattaa osallistua työpaikalla mahdollisuuksien mukaan työn suunnitteluun, päätöksentekoon ja kehittämiseen. Uusien ideoiden esittäminen, itsensä haastaminen ja oman osaamisen ylläpito ja kehittäminen edistää myös urakehitystä ja lisää siten myös työn mielekkyyttä.
Aktiivisen, työstään vastuun ottavan, oma-aloitteisen asenteen ja toiminnan merkitys korostuu erityisesti silloin, kun organisaatio kohtaa muutoksia tai haasteita. Tällainen asenne auttaa sopeutumaan uusiin tilanteisiin ja löytämään ratkaisuja ongelmiin.
Työn ja vapaa-ajan tasapaino on tärkeää hyvinvoinnille. Tasapaino tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Työstä palautumisesta puhutaan nykyään paljon. Palautuminen ei tarkoita rankan työn päätteeksi joka viikko rankkoja huveja, mutta palautuminen ei tarkoita myöskään sitä, että työviikon päätteeksi menee kaikki vapaapäivät työstä toipumiseen, jotta jaksaa taas tehdä töitä.
Palautumista pitää tapahtua sekä työpaikalla että vapaa-ajalla. Tämä tarkoittaa säännöllisiä taukoja työn lomassa, rajojen ja siirtymisriittien asettamista työn ja vapaa-ajan välille, itselle mieluisien harrastusten ja aktiviteettien toteuttamista sekä riittävää määrää unta ja lepoa.
Työhyvinvointi on kaikkien vastuulla
Mitä sitten voi tehdä, jos työntekijä ei itse halua ylläpitää tai kehittää työhyvinvointiaan? Työyhteisöllä, kollegoilla tai johtajille ei ole kauheasti mahdollisuuksia tehdä asialle mitään. Siihen ei auta vippaskonstit, päällä seisominen eikä johtamisvalmennus. Jos taas organisaatio ja johto huolehtivat omasta osuudestaan ja yksilökin on valmis yhdessä muun yhteisön jäsenten kanssa huolehtimaan työhyvinvoinnista, tulokset ovat huomattavasti parempia.
No entäs, jos työyhteisössä on vallalla ”mä olen vaan töissä täällä” -asenne ja johtajatkaan eivät välitä työhyvinvoinnin kehittämisestä tuon taivaallista? Yhden perttimarian on silloin kyllä vaikeaa muuttaa koko työpaikan ja organisaation työhyvinvointia parempaan suuntaan, ainakaan simsalabim.
Mutta siihen omaan hyvinvointiin ja työhyvinvoinnin kehittämiseen työntekijä voi edelleenkin vaikuttaa. Niin työssä kuin vapaalla. Itsestään kannattaa aina pitää huolta tällä ainutkertaisella elämänmatkalla! Sitä huolenpitoa ei voi ulkoistaa kenellekään muulle. Ei vaikka kuinka mieli tekisi.
Työhyvinvoinnin kehittäminen ei lopu koskaan
Filosofi Herakleitos (535-475 eaa.) toi jo ajattelussaan esiin että mikään ei ole niin pysyvää kuin muutos. Ainoa todellisuus on muutos ja pysyväisyys on silkkaa harhaa. Hänen ajattelussaan kaikki olikin jatkuvassa liikkeessä: ”Kaikki virtaa, mikään ei pysy paikallaan. ”
Työelämän jatkuvissa ja moninaisissa muutoksissa täytyy myös nykyaikana hyväksyä se tosiasia, että työhyvinvoinnin kehittäminen ei lopu koskaan. Työt muuttuvat, arvostukset ja vaatimukset muuttuvat, resurssit ja odotukset muuttuvat – kaikki vaikuttavat työhyvinvointiin ja sen kehittämiseen nyt ja tulevaisuudessa. Tämä prosessi ei tule koskaan täysin valmiiksi tai kaikille täydelliseksi. Se on ”never ending story”, jonka eteen pitää jatkuvasti nähdä vaivaa ja tehdä työtä – kaikilla oheisen ympyrän osoittamilla kehillä (KUVA 2).
Lohdullista on kuitenkin se, että työntekijällä itsellään on aina mahdollisuuksia vaikuttaa jotenkin omaan olotilaansa. John F. Kennedyn (1917-1963) tunnettua sanontaa hyvin rankasti viilaten: ”Älä kysy mitä joku muu voi tehdä sinun hyvinvointisi eteen, vaan kysy mitä voit itse tehdä oman hyvinvointisi eteen. ”
Siitähän se kaikki kuitenkin pohjimmiltaan alkaa.
t. Terhi
