Elämä alkaa vasta työpäivän jälkeen – vai alkaako?

Olen monesti kuullut todettavan, että ”ei työtä ja muuta elämää voi erottaa toisistaan”, ”työ on vain osa elämää” tai ”työn jälkeen alkaa sitten vasta se oikea elämä”. Nämä kaikki lausahdukset ovat ihan yhtä oikeita ja hyviä pohdintoja työelämän ja muun elämän suhteesta toisiinsa.

Omassa elämässäni olen huomannut, että elämäntilanteet sekä työn luonne ovat monesti määritelleet sen, kuinka työhön ja työelämään on tullut suhtauduttua. Miten sitä on milloinkin tullut sanoitettua ja rajattua.  

Työtä ja hyvinvointia

Jos työ on ihmiskohtaloiden ympärillä pyörivää, voi olla tarpeellista tietoisesti rajata omassa päässään työaika siihen, kun työpaikan ovi aukeaa ja sulkeutuu.  Omalle perheelle, omille ajatuksille tai läheisten kanssa puuhastelulla täytyy jättää aikaa. Sekä tekemisissä että ajatuksissa.

Omassa elämässäni olen huomannut, että elämäntilanteet sekä työn luonne ovat monesti määritelleet sen, kuinka työhön ja työelämään on tullut suhtauduttua.
Että miten sitä on milloinkin tullut sanoitettua ja rajattua.

Työntekijän hyvinvointia syö valtavasti myös se, jos hän pohtii vapaa-ajallakin työkavereiden jaksamista tai kantaa huolta asiakkaista. Silloin on paikallaan vaikkapa ajatus ”työ on vain osa elämää”. Tehdään työvuorossa se, mihin pystytään ja sitten tehdään ihan muita juttuja. Työ ei ole elämän koko juttu.

Jos taas kokee väsähdystä työhönsä, voi ”työn jälkeen alkaa oikea elämä” -lause helpottaa työajatusten jättämistä töihin, vapauttaa nauttimaan rennosta vapaa-ajasta ja muistamaan oman elämän tärkeys ja ensisijaisuus. Selkeä, jopa raadolliselta kuulostava lausahdus antaa ikään kuin luvan rajata työ vain työpaikalle ja nauttia muusta ajasta sitten täysin sydämin.

Toteamuksen ”työtä ja muuta elämää ei voi erottaa toisistaan” taustalta voi löytyä suunnaton innostuneisuus omaan työhönsä, työn ahdistava mielessä myllertäminen tai elämän pyöriminen ainoastaan työn tekemisen ympärillä. Tai sitten vaikkapa yrittäjyys.

Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa hahmottaa työn osuutta
ja merkitystä omassa elämässä.

Nämä kaikki ovat toki raakoja yleistyksiä ja kepeitä esimerkkejä siitä, kuinka eri tavalla voimme ja saamme sanoittaa suhdettamme työhön ja työn tekemiseen. Siksi ajattelen, että toisinaan elämä alkaa vasta työpäivän jälkeen ja toisinaan se kaikki on sitä yhtä ja samaa elämää. Ja se on ihan ok, jos se itsestä tuntuu hyvältä niin. Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa hahmottaa työn osuutta ja merkitystä omassa elämässä.

Unelmien työpäivä

Unelmien työpäivää vietetään tänä vuonna perjantaina 2.10.2020. Unelmien työpäivä on valtakunnallinen työhyvinvoinnin edistämiseen keskittyvä tapahtumapäivä, joka kerää yhteen työyhteisöjä, jotka haluavat kehittää työarkea yhä parempaan ja hyvinvoivempaan suuntaan.

Minulle merkityksellistä työssäni työhyvinvointityyppinä on se, että näkyväksi saadaan aina sekä ihminen että hänen työnsä. Saattaa olla, että yhteisen työskentelymme aikana työntekijälle hahmottuu ensimmäistä kertaa, mihin kohtaan työ hänen elämässään asettuu ja miten suuressa roolissa se on. Ja mitä se kaikki merkitsee ja mitä siitä sitten seuraa. Tämä pysähtyminen ja pohtiminen tekee mahdolliseksi myös oman hyvinvoinnin tärkeyden näkemisen ja sanoittamisen, ja sitä kautta siihen aktiivisesti vaikuttamisen.

Kun pohdin tältä pohjalta minkälainen on oma unelmieni työpäivä – silloin on saattanut tapahtua vaikka jotakin seuraavista asioista:

  • Päivä on mennyt kaiken kaikkiaan kevyesti, kivasti, iloisesti.
  • Aluksi on ollut ehkä ongelma, joka on huipusti ratkennut tai edes nyt jotenkin ratkennut.
  • On syntynyt ehkä joku uusi oivallus – minulle tai asiakkaalleni!
  • Työt eivät kaiherra mielessä, vaan pikemminkin ”kiherryttävät ja hykerryttävät”.
  • Olen saanut palautetta työstäni: joko kiittävää tai kehittävää. Olennaista palautteessa on ollut, että siitä huokuu asian äärelle pysähtyminen ja toisen työn arvostus.

Minkälainen on sinun unelmien työpäiväsi?
Onko unelmiesi työpäivä osa elämääsi vai unelmien elämä osa työpäivääsi? Mitä tuumit?

-Terhi