Kun työ ei nappaa

Paljon puhuttu ja kirjoitettu ilmiö työmaailmassa on loppuun palaminen, burn out. Vähemmälle huomiolle on jäänyt motivoitumattomuus, kiinnostamattomuus työtä kohtaan.  Tosin viime aikoina aiheesta on lehtiartikkeleita nähty – näissä on puhuttu aiheesta termillä Bore out.  Mistä on kyse jos aiemmin motivoinut työ ei kiinnosta? Mitä ilmiön takaa voi löytyä?

Työhön liittyy paljon arvoja.  Kenties takavuosikymmeninä riitti se, että työstä saatiin palkkaa, jolla rakennettiin perheelle talo ja taattiin perheen toimeentulo.  Tänään ei välttämättä ole näin.  Työ merkitsee enemmän kuin vain aineellista toimeentuloa.  Työhön liittyy yhä voimakkaammin sen tarkoitus ja merkitys.  Haluamme tehdä työtä, jolla on tarkoitusta ei pelkästään meille itsellemme, vaan myös jollekin muulle.  Kaikilla, ketkä töissä ovat, on asiakkaita.  Teemme töitä aina jollekin toiselle kuin itsellemme.  Jos tämä näky työstä alkaa kadota, voi seurauksena olla turhautumista ja ikävystymistä.  Tällainen tilanne tulee eteen mm. silloin kun työntekijä kokee, että aidolle asiakastyölle – sille ”oikealle työlle” – ei ole riittävästi aikaa, vaan erilaiset hallinnon rutiinit, tilastoinnit, selvitykset yms. alkavat viedä suhteettomasti aikaa. Seurauksena on eettinen stressi ja paha olo.

Eräs tekijä, joka johtaa samankaltaisiin tuntemuksiin liittyy yksinkertaisesti siihen, että työ, jota henkilö tekee, ei vain enää kiinnosta. On inhimillistä, että sama työ ei välttämättä jaksa kiinnostaa läpi työhistorian.  Työ, mikä joskus on aidosti kutsunut tekijäänsä, ei vain sitä enää tee. Tämän tunnistaminen on erittäin tärkeää, sillä muutoin henkilö voi hyvinkin löytää itsensä jonkinasteisen masennuksen polulta. Tällaisessa tilanteessa tulee aidosti miettiä, mikä nyt sitten elämässä kutsuu.  Tilanteessa työpaikan vaihtaminen ei välttämättä tuo ratkaisua kuin hetkeksi.  Tulee aidosti pysähtyä pohtimaan oman elämän arvoja – mitä arvoja haluan elää todeksi, millä tavoin haluan työni kautta tehdä tätä maailmaa paremmaksi.

Tällaisiin tilanteisiin saattaa liittyä myös hyvin yksiarvoista elämää – työstä on tullut elämää kannatteleva voima.  Ja jos tuo voima alkaa hiipua, koko elämästä katoaa mielekkyys.  Onkin äärimmäisen tärkeää, että elämämme on moniarvoista; emme elä yksistään työlle, samoin kuin emme myöskään yksistään perheelle tai yksistään harrastuksille.  Meidän tulee löytää mielekkyyttä ja tarkoituksellisuutta muualtakin kuin työstä.

Työn nappaamattomuus voi olla myös seurausta väsymyksestä, joka ei kuitenkaan ole vielä uupumuksen asteista. Väsymyksen – aivojen väsymyksen. Monien työ on aivoja kuormittavaa; pohtimista, analysointia, kuormittavia ihmissuhdetilanteita, aikataulupaineita, nopeita siirtymisiä tilanteista toisiin.  Kalenteri täyttyy tavalla, missä aivojen lepuuttamiselle ei ole tilaa, missä lounas korvataan proteiinipatukalla siirryttäessä palaverista toiseen.  Kuormitus jää päälle, ”kone” käy koko ajan ja työt seuraavat ajatuksissa vapaa-ajalle.  Miten helppo sinun on ”jättää” työt työpaikalle ajatusten tasolla?  Onkin olennaista, että työn kuormittavuus ei ole liiallista, ja että itse kukin huolehtii ja kantaa vastuunsa oman elämänsä moniarvoisuudesta.  Työ on kuitenkin vain työtä – tärkeä osa elämää, mutta ei kuitenkaan kaikki.   Silloin paitsi työssä, koko elämässä on tolkku mukana!