Kannatko koko rykmentin murheita?

21.2.2020 / Esko Salmi

Historiaamme ja kulttuuriimme liittyy voimakas kuva työn arvosta ja merkityksestä elämässämme – työtä ja työntekoa arvostetaan ja on arvostettu.  Voitaneen sanoa, että suomalaisessa työelämässä aivan valtaosin työskentelee tunnollista ja kunnollista työväkeä. Lojaalisuutta työnantajaa kohtaan on ainakin pidetty melkeinpä hyveenä – sen lauluja laulat, kenen leipää syöt. 

Edellä kerrotustako sitten kumpuaa meidän tapamme murehtia – murehtia asioita, joille emme kuitenkaan mitään voi? Mutta kun vaan murehdituttaa. 

Se lisääntyy, mihin keskityt

Olenkin joskus ajatellut, että jos murehtimisesta voitaisiin tehdä vientituote, niin tämän maailman onnellisimman kansan viennin ylijäämä olisi huikea – ei olisi kansantaloudellisia ongelmia. 

“Jos tahdot nähdä ja tehdä hyvää ja tuot sen myös esille, niin sillä hyvälläkin on taipumus lisääntyä.”

Enkä nyt halua väheksyä kenenkään murheita tilanteissa, jotka herättävät yksilötasolla suurta huolta ja jopa pelkoa, jolloin mieltä painava asia voi vaikuttaa yksilön omaan elämään.  On luonnollista, että silloin raskaatkin ajatukset tahtovat täyttää oman mielen.  Mutta samalla ajattelen, että olisi hienoa, jos pystyisimme vähän helpommin irrottamaan murehtimisen narut käsistämme, tuntemaan edes hitusen levollisuutta, luottamaan edes vähäsen elämän kantamiseen! 

Uskon vahvasti kuulemaani viisauteen, että ”se lisääntyy, mihin keskityt”.   Mitä enemmän keskityt negatiivisiin asioihin ja niiden murehtimiseen, niin ne vain lisääntyvät.  Jos tahdot nähdä ja tehdä hyvää ja tuot sen myös esille, niin sillä hyvälläkin on taipumus lisääntyä. 

“Olisi hienoa, jos pystyisimme vähän helpommin irrottamaan murehtimisen narut käsistämme, tuntemaan edes hitusen levollisuutta, luottamaan edes vähäsen elämän kantamiseen!”

Kummanlaista spiraalia haluat ruokkia; sitä jossa nähdään vain negatiivisuutta ja negatiivisia tuloksia vai sellaista, missä uskotaan – kaiken keskelläkin – eteenpäin menemiseen, hyvään huomiseen?  Mieti hetki, millaista keskustelua kuulet kahvihuoneessa? Kumpaa spiraalia siellä ruokitaan?  

Murehtimisesta eroon, mutta miten?

Asiat ja tilanteet, joihin arjessa törmäämme, voimme jakaa kolmeen ryhmään:

  • Asiat, joihin emme voi vaikuttaa ja joista emme voi päättää
    Tällaiset asiat ovat tyystin oman vaikutusvaltamme saatikka päätösvaltamme ulkopuolella.  On luonnollista, että olemme hyvinkin kiinnostuneita USA:n seuraavasta presidentistä.  Mutta kovinkaan paljoa emme kyseiseen valintaan voi vaikuttaa!  Mitä voimme mielessämme tehdä tällaisille asioille.  Meidän tulee SOPEUTUA!  Meidän tulee kehittää kykyämme HYVÄKSYÄ, että tilanne on se mikä se on. Ja meidän tulee etsiä sopeutumisen polku itsellemme.  Miten pystyn hyväksymään ja sopeutumaan tilanteeseen? 

    Ajattelen, että meillä on paljonkin asioita, joita murehdimme, ja jotka kuitenkin ovat kuuluvat juuri tähän ”kategoriaan”.  Nämä ovat ehkä niitä rykmentin murheita, jotka kuuluvat ihan jonkun muun murehdittavaksi.
  • Asiat, joihin voimme vaikuttaa, mutta joista emme voi päättää
    Uskon, että näitä asioita on työyhteisöissä paljon.  Asioita, joihin minulla on vaikutusmahdollisuus, mutta minun tulee HYVÄKSYÄ, että en päätä asiasta.  Nämä ovat niitä asioita, joista helposti kahvikupin ääressä nuristaan. 

    Mutta huomaammeko vaikutusmahdollisuuttamme? Olemmeko ottaneet asiaa esille?  Olemmeko yrittäneet vaikuttaa?  Ts. kyse on siitä, että KANNAMMEKO VASTUUMME vaikuttamisesta.  Toimimmeko niin, että lopputuloksesta riippumatta voin jälkikäteenkin todeta, että ”ainakin yritin”. Älkäämme tyytykö nurinaan, vaan kantakaamme aidosti vastuu vaikuttamisesta. Ja sanomalla mielellemme, että ”olemme tehneet, mitä voimme”
  • Asiat, joihin voimme vaikuttaa ja joista voimme päättää
    Onneksi näitäkin asioita on.  Toivottavasti näiden kohdalla huomaamme vastuumme – vastuumme paitsi vaikuttamisesta, myös päätöksestä.

On hyvä jäädä pohtimaan omaa mieltä askarruttavia asioita – mihin lokeroon ne kuuluvat.  Monesti on niin, että on paljon palkitsevampaa keskittyä siihen omaan ruutuun, omaan perustehtävään – ja unohtaa ne murehtimiset, jotka eivät itselle kuulu. 

-Esko

*********


Esko Salmi / Covis Partners Oy
esko.salmi@covis.fi
www.covis.fi

Kirjoittaja on valmentaja, työnohjaaja STOry, työyhteisösovittelija ja logoterapeutti LIF® , jolle työskentelyssä on tärkeää työn merkityksen ja tarkoituksen sekä arvojen pohdinta. Työskentelyä siivittää Anne Friedin ajatus: “Elämme sen keskellä mitä on, tulevaisuus kasvaa siitä, miten elämme.”