Sote tulee – oletko valmis?

22.10.2020 / Esko Salmi

Sinä lukijani, joka osaltasi tulet viemään tulevaa sote-uudistusta eteenpäin. Tämä on erityisesti Sinulle.

Sote-uudistus ei ole uusi juttu, kuten hyvin tiedät. Sitä on yritetty tehdä ainakin 10 vuotta ja aina se on kaatunut! Milloin mihinkin syyhyn, mutta kaatunut se on. Päättävät poliitikot ovat kadonneet kuka mihinkin – Katainen Sitraan, Stubb Brysseliin, Urpilainen Afrikkaan eikä Sipiläkään jäänyt kusitolpalle. 

Sote-uudistus tulee jälleen – siis jälleen kerran. Toivottavasti Sinun kalenterisi sallii sen. Parasta olisi, sillä tämä muutos ei kysy lupaa. Edes Sinulta. Ja Sinä et katoa etkä karkaa, et mihinkään.

Keep it simple!

Kun muutosrumba jälleen alkaa, niin Sinua saatetaan yrittää viedä kuin litran mittaa. Katsothan kuitenkin, että Sinä olet se joka vie. Tuleva muutos haastaa Sinua päivittäin muistaakseni Saku Tuomisen ja Katja Lindroosin “Ravistettava – Omskakas”  -kirjasta lukemieni ajatusten ja kysymysten äärelle:

  • MITÄ minun tulee TÄNÄÄN tehdä?
  • MIKSI minun tulee tehdä se, mitä minun tulee tehdä?
  • KETÄ varten teen sen, mitä teen?
  • UNOHDA mitä HALUAT tehdä ja HYVÄKSY mitä PITÄÄ tehdä!

Yksinkertaista eikö vain? Keep it simple!

Mikä saa jaksamaan?

Missä on toivo, kun lähdetään talikolla pöyhimään kasaa, jota on käännetty ja väännetty jo väsymiseen asti.  Toivo on siinä päättäväisyydessä, jonka itsestäsi löydät. Nyt tämä vain tehdään. Unohdat muut kehittämiset ja uudistamiset. Nyt on vain tämä …. tämä …. tämä ties kuinka mones sote.

Arkinen toivo lepää Sinulla siinä tietoisuudessa, että jokainen hetki vie lähemmäs uudistuksen päätepistettä. Joka aamu töihin lähtiessäsi tiedät, että olemme taas yhden päivän lähempänä maalia. Muista, että maratoonarillakin on aika monta kilometriä lähtöviivalla edessään, saati sitten triathlonistilla. 

Toivo on siinä päättäväisyydessä, jonka itsestäsi löydät. Nyt tämä vain tehdään. Unohdat muut kehittämiset ja uudistamiset.

Matkan varrella mieleesi tulee vanha sanonta risukasasta ja päivän paisteesta. Se kuuluu juttuun. Kuitenkin kärsivällisesti vuolet ja viilaat tätä projektia, kuluneen sanonnan mukaisesti, peruna kerrallaan. Olen itsekin ollut armeijassa perunateatterissa ja tiedän kyllä fiiliksen, kirjaimellisesti.  Mutta kyllä se perunakasa hupenee, maratonmatka taittuu, … ja Sinun sote etenee vääjäämättä. Kuitenkin vain sen päivän kerrallaan, ja juuri sen voimalla menet eteenpäin.

Miksi se nyt onnistuisi?

Enää ei ole vaihtoehtoja! Kukaan tuossa muutoksessa oleva ei halua menettää mainettaan taas kerran myttyyn menneen soten takia. Et Sinäkään! Et kerta kaikkiaan kehtaa sanoa tehneesi 1,5 vuotta töitä muutoksen eteen, joka ei toteutunut (ja ministeritkin kaikkosivat).

Kollektiivinen halu ja tekemisen pakko muutoksen läpiviemiseksi voimistuvat niin paljon, että lopultakin sote saadaan maaliin! JEEE! Kiitos siitä kuuluu Sinulle, kollegoillesi ja kaikille alan toimijoille ympäri ämpäri Suomen.

Sillä jos tämä ei nyt onnistu, kusitolpalla tulee olemaan ruuhkaa! 

Hyvää matkaa – YOU WILL DO IT!

-Esko

*********


Esko Salmi / Covis Partners Oy
esko.salmi@covis.fi
www.covis.fi

Kirjoittaja on valmentaja, työnohjaaja STOry, työyhteisösovittelija ja logoterapeutti LIF® , jolle työskentelyssä on tärkeää työn merkityksen ja tarkoituksen sekä arvojen pohdinta. Työskentelyä siivittää Anne Friedin ajatus: “Elämme sen keskellä mitä on, tulevaisuus kasvaa siitä, miten elämme.”


Kannustusta tarvitsevat kaikki, myös esimies

8.10.2020 / Riitta Saarinen

Kukaan meistä ei elä kiitoksella, mutta ei myöskään ilman sitä.

Esimiehiä opastetaan antamaan alaisilleen kiitosta ja kannustusta enemmän kuin korjaavaa palautetta. Mutta miksi esimiehen saamasta palautteesta puhutaan niin vähän? Negatiivista palautetta esimies kyllä saa, mutta onko esimiehen kohtalona elää ilman kiitosta ja kannustusta?

Palaute tukee palautumista

Kiire on tullut jäädäkseen, työn vaatimukset ovat kasvaneet ja ihmiset ovat stressaantuneita, ehkä eniten sinä, esimies. Stressitilanteessa kehomme unohtaa, miten palaudutaan eikä palautetta osata antaa eikä ottaa vastaan. Kuitenkin positiivinen palaute ja kannustus ovat työyhteisön voimavaroja, jotka auttavat jaksamaan, innostavat ja motivoivat.

Kannustava palaute lisää merkityksellisyyden kokemusta työssä.
Ja ihmiset, jotka kokevat työssään merkityksellisyyttä, jaksavat paremmin ja stressaantuvat vähemmän.

Työelämässä niin kuin elämässä yleensä on tärkeää osata kokea positiivisia tunteita. Tutkimusten mukaan ne ihmiset, jotka kokevat työssään merkityksellisyyttä, jaksavat paremmin ja stressaantuvat vähemmän. Kannustava palaute lisää merkityksellisyyden kokemusta työssä. Esimieheltä tai kollegalta saatu spontaani kiitos tai kehu voi kiireisen päivän voimaannuttavin hetki.

Pysähdy kuulostelemaan omia tunteitasi

Kun esimiehenä annat alaiselle kiittävää palautetta, minkälaisen tunteen se aiheuttaa itsellesi?  Tuntuuko, että sillä hetkellä välillenne syntyy yhteys, yhteinen kokemus työn merkityksellisyydestä? Jos työyhteisösi on oppinut ottamaan vastaan palautetta, voimaannuttava vaikutus heijastuu myös sinuun.

Aina ei palautteenantoon tarvita edes sanoja. Pysähdy arjen kiireiden keskellä havaitsemaan pieniä, ehkä ohikiitäviä hetkiä, jolloin työ sujuu, ihmiset ovat innostuneita ja motivoituneita. Vaikka kukaan ei lausu sinulle kiitoksia ääneen, voit kokea onnistuneesi työssäsi.

Yhteinen onnistumisen tunne antaa uutta intoa ja voimavaroja tarttua uusiin, suurempiinkin haasteisiin.

Tunnetun määritelmän mukaan hyvä johtaja on se, jonka työntekijät kokevat saavuttaneensa tulokset itse, tiiminä. Yhteinen onnistumisen tunne antaa uutta intoa ja voimavaroja tarttua uusiin, suurempiinkin haasteisiin. Paras saamasi kiitos voikin olla se, että alaisesi voivat hyvin työssään ja onnistuvat tavoitteissaan. Opettele ottamaan tämä palaute vastaan.

Ole esimerkkinä

Henkilöstön hyvinvointi on kiinni monesta asiasta, eikä kaikkeen ole esimiehelläkään mahdollisuuksia vaikuttaa. Sillä, minkälaisella fiiliksellä ihmiset tulevat aamulla töihin, on suuri merkitys heidän motivaationsa ja jaksamisensa pysyvyydelle. Osaatko kuunnella ja myös kuulla alaistesi viestejä työvireestä ja fiiliksestä? Hyvä kuuntelu edellyttää, että vuorovaikutukselle on varattu riittävästi aikaa, tämän päivän työelämän niukinta resurssia.

Koska viimeksi itse kannustit, kiitit tai kehuit?

Koska viimeksi itse kannustit, kiitit tai kehuit? Jos et vielä ole vakuuttunut kannustuksen ja kehujen vaikutuksista, tee kuukauden kestävä kokeilu: huomioi alaisiasi ihmisinä, ole heille läsnä, anna positiivista palautetta eri tavoilla. Pelkän kiitoksen sijasta voit kommentoida ripeyttä, työn laatua, esiintymistä, ryhmähenkeä, työvirettä, mitä vaan, mihin olet tyytyväinen.

Tarkkaile vaikutuksia ihmisiin, ilmapiiriin ja itseesi.  Päätä sitten, kannattaako jatkaa samalla linjalla. Väitän, että vähitellen sinäkin alat saada sanallista positiivista palautetta.

-Riitta

********

Riitta Saarinen / Covis Partners Oy
riitta.saarinen@covis.fi
www.covis.fi

Kirjoittaja on puhunut ikäjohtamisen puolesta jo parikymmentä vuotta. Tällä hetkellä huolena on lähiesimiesten hyvinvointi yhä haastavammaksi muuttuvassa työelämässä.


Elämä alkaa vasta työpäivän jälkeen – vai alkaako?

1.10.2020 / Terhi Lavonen

Olen monesti kuullut todettavan, että ”ei työtä ja muuta elämää voi erottaa toisistaan”, ”työ on vain osa elämää” tai ”työn jälkeen alkaa sitten vasta se oikea elämä”. Nämä kaikki lausahdukset ovat ihan yhtä oikeita ja hyviä pohdintoja työelämän ja muun elämän suhteesta toisiinsa.

Omassa elämässäni olen huomannut, että elämäntilanteet sekä työn luonne ovat monesti määritelleet sen, kuinka työhön ja työelämään on tullut suhtauduttua. Miten sitä on milloinkin tullut sanoitettua ja rajattua.  

Työtä ja hyvinvointia

Jos työ on ihmiskohtaloiden ympärillä pyörivää, voi olla tarpeellista tietoisesti rajata omassa päässään työaika siihen, kun työpaikan ovi aukeaa ja sulkeutuu.  Omalle perheelle, omille ajatuksille tai läheisten kanssa puuhastelulla täytyy jättää aikaa. Sekä tekemisissä että ajatuksissa.

Omassa elämässäni olen huomannut, että elämäntilanteet sekä työn luonne ovat monesti määritelleet sen, kuinka työhön ja työelämään on tullut suhtauduttua.
Että miten sitä on milloinkin tullut sanoitettua ja rajattua.

Työntekijän hyvinvointia syö valtavasti myös se, jos hän pohtii vapaa-ajallakin työkavereiden jaksamista tai kantaa huolta asiakkaista. Silloin on paikallaan vaikkapa ajatus ”työ on vain osa elämää”. Tehdään työvuorossa se, mihin pystytään ja sitten tehdään ihan muita juttuja. Työ ei ole elämän koko juttu.

Jos taas kokee väsähdystä työhönsä, voi ”työn jälkeen alkaa oikea elämä” -lause helpottaa työajatusten jättämistä töihin, vapauttaa nauttimaan rennosta vapaa-ajasta ja muistamaan oman elämän tärkeys ja ensisijaisuus. Selkeä, jopa raadolliselta kuulostava lausahdus antaa ikään kuin luvan rajata työ vain työpaikalle ja nauttia muusta ajasta sitten täysin sydämin.

Toteamuksen ”työtä ja muuta elämää ei voi erottaa toisistaan” taustalta voi löytyä suunnaton innostuneisuus omaan työhönsä, työn ahdistava mielessä myllertäminen tai elämän pyöriminen ainoastaan työn tekemisen ympärillä. Tai sitten vaikkapa yrittäjyys.

Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa hahmottaa työn osuutta
ja merkitystä omassa elämässä.

Nämä kaikki ovat toki raakoja yleistyksiä ja kepeitä esimerkkejä siitä, kuinka eri tavalla voimme ja saamme sanoittaa suhdettamme työhön ja työn tekemiseen. Siksi ajattelen, että toisinaan elämä alkaa vasta työpäivän jälkeen ja toisinaan se kaikki on sitä yhtä ja samaa elämää. Ja se on ihan ok, jos se itsestä tuntuu hyvältä niin. Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa hahmottaa työn osuutta ja merkitystä omassa elämässä.

Unelmien työpäivä

Unelmien työpäivää vietetään tänä vuonna perjantaina 2.10.2020. Unelmien työpäivä on valtakunnallinen työhyvinvoinnin edistämiseen keskittyvä tapahtumapäivä, joka kerää yhteen työyhteisöjä, jotka haluavat kehittää työarkea yhä parempaan ja hyvinvoivempaan suuntaan.

Minulle merkityksellistä työssäni työhyvinvointityyppinä on se, että näkyväksi saadaan aina sekä ihminen että hänen työnsä. Saattaa olla, että yhteisen työskentelymme aikana työntekijälle hahmottuu ensimmäistä kertaa, mihin kohtaan työ hänen elämässään asettuu ja miten suuressa roolissa se on. Ja mitä se kaikki merkitsee ja mitä siitä sitten seuraa. Tämä pysähtyminen ja pohtiminen tekee mahdolliseksi myös oman hyvinvoinnin tärkeyden näkemisen ja sanoittamisen, ja sitä kautta siihen aktiivisesti vaikuttamisen.

Kun pohdin tältä pohjalta minkälainen on oma unelmieni työpäivä – silloin on saattanut tapahtua vaikka jotakin seuraavista asioista:

  • Päivä on mennyt kaiken kaikkiaan kevyesti, kivasti, iloisesti.
  • Aluksi on ollut ehkä ongelma, joka on huipusti ratkennut tai edes nyt jotenkin ratkennut.
  • On syntynyt ehkä joku uusi oivallus – minulle tai asiakkaalleni!
  • Työt eivät kaiherra mielessä, vaan pikemminkin ”kiherryttävät ja hykerryttävät”.
  • Olen saanut palautetta työstäni: joko kiittävää tai kehittävää. Olennaista palautteessa on ollut, että siitä huokuu asian äärelle pysähtyminen ja toisen työn arvostus.

Minkälainen on sinun unelmien työpäiväsi?
Onko unelmiesi työpäivä osa elämääsi vai unelmien elämä osa työpäivääsi? Mitä tuumit?

-Terhi

*******

Terhi Lavonen / Covis Partners Oy
terhi.lavonen@covis.fi
www.covis.fi

Kirjoittaja on monissa liemissä keitetty työelämän asiantuntija, jonka mielestä vakavistakin asioista voi puhua keveästi. Työelämäkentässä mielenkiinnon herättävät kaikki ihmisenä olemisen ilmiöt.


Esimies! Tiedätkö mitä kaikkea sun porukka osaa?

24.9.2020 / Henna Laukka

Vahvuudet ja osaamiset ovat hyödyllisiä vain oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa käytettyinä. Ongelmana on, että ne ovat monesti tiedostamattomia myös osaajalle itselleen.

Miten teidän yksikössänne on tilaa ja mahdollisuuksia oivaltaa omat vahvuudet ja tuoda niitä yhteisön käyttöön? Milloin viimeksi katselit arjen tohinaa niin, että näit miten tieto ja osaaminen kulkee porukan kesken? Millaisissa ryhmissä asiakkaiden ongelmista keskustellaan?

Ratkaisu voi joskus löytyä yllättävältä suunnalta.

Vapauta osaaminen tiukoista raameista

Osaamme huikean määrän asioita. Emme yleensä vain itsekään tiedä, mitä kaikkea osaamme. Helpointa asiaan on lähteä tutustumaan itsensä kautta. Kun ymmärrät laveammin oman osaamisesi, on helpompi nähdä koko työyhteisön valtava osaamisten ja vahvuuksien avaruus. On vapauttavaa ymmärtää, että meiltä ei puutu mitään. Ja jos vielä puuttuu, se on jo matkalla.

Tulevaisuudentutkijat povaavat työelämässä entistä tärkeämmiksi taidoiksi sellaisia taitoja, jotka eivät liity välttämättä tutkintotietoon ja substanssiosaamiseen, vaan ne liittyvät esimerkiksi vuorovaikutukseen, päätöksentekoon, viestintään, mielenhallintaan, itsensä johtamiseen, luovuuteen ja oman osaamisen tunnistamiseen.

Nämä ovat taitoja, joita jokainen meistä on opiskellut koko elämänsä ajan, lukuisissa erilaisissa yhteyksissä. Miten hyvin tiedostat omat taitosi, vahvuutesi ja kehittymisen paikkasi?

Kerrotaan tarinaa, että psykiatri Milton Erickson hoiti aikanaan yökastelusta kärsivää pikkutyttöä ajatusleikillä. “Kuvittele, että olet vessassa pissalla, ja äkkiä OVI AUKEAA, JA OVELLA SEISOO ISO MIES. Olisiko siinä helppo pissata?” Ei liraustakaan. Niin, tytöllä oli kyllä tarvittava taito. Se piti ensin vain löytää.

Tulevaisuuden taidot liittyvät muun muassa vuorovaikutukseen, päätöksentekoon, itsensä johtamiseen, luovuuteen ja oman osaamisen tunnistamiseen.

Mitä vahvuutta tai taitoa kaipaisit itsellesi juuri nyt? Millainen haluaisit olla, mitä haluaisit osata? Jos osaat kaivata tuota osaamista, tiedät siitä jo paljon. Mieti hetki, missä sinulla on sitä jo? Vaikka vain ihan vähän? Keitä tunnet, jotka ovat tällaisia tai toimivat näin? Voisitko jutella heidän kanssaan aiheesta, tai vain seurata heitä, joko oikeasti tai mielessäsi kuvitellen?

Puuttuuko osaamista vai onko se vain hukassa?

Omien vahvuuksiesi mereen sukeltaessasi huomasit jo ehkä vilauksen niiden valtavasta määrästä. Jos voit uskoa, että työyhteisösi jäsenet osaavat edes murto-osan tuosta määrästä, on yhteinen osaamisenne häikäisevä kokonaisuus. Ja useimmiten esimiehet sanovat, että porukka osaa työhön liittyviä asioita vielä paljon paremmin, kuin esimies itse voisi ikinä osata.

Osaamme huikean määrän asioita.
Emme yleensä vain itsekään tiedä, mitä kaikkea osaamme.

Mikä sitten neuvoksi? Miten tähän valtavaan osaamispääomaan saadaan tolkkua? Miten vahvuuksia tiedostetaan ja miten niistä keskustellaan? Julkinen kehuminen ei suomalaisesta tunnu ainakaan mukavalta ajatukselta.

Palataan osaamisen ja sen jakamisen kannalta tärkeisiin taitoihin. Kun työyhteisössä

  • osataan kuunnella toisten näkökulmia,
  • jopa arvostetaan niitä,
  • arvostetaan toisten osaamista ja erilaisuutta,
  • koetaan luottamusta,
  • voidaan olla oma itsensä,
  • ja nostaa esiin eriävä mielipide, ollaan jo pitkällä.

Kun esimiehenä vielä varmistat, että keskustelulle ja kuuntelulle on tilaa ja mahdollisuuksia, muulloinkin kuin perehdytyskansiota selaillessa, voivat työyhteisön vahvuudet löytää tiensä koko työyhteisön käyttöön.

-Henna

*********

Henna Laukka / Covis Partners Oy
henna.laukka@covis.fi
www.covis.fi


Kirjoittaja on ohjaavan keskustelun ja hiljaisen osaamisen ammattilainen, joka syttyy erilaisten ihmisten erilaisesta ajattelusta, taitavan tekemisen mallittamisesta ja iloitsee pienistä edistysaskelista.


Kiitollisuus syrjäyttää katkeruuden

2.9.2020 / Esko Salmi

Luin pysäyttävän uutisen – Pave Maijasella on ALS.  Tuo vääjäämättömästi etenevä, lihaksistoa surkastuttava sairaus.  Helsingin sanomissa 2.9. on Paven pitkä haastattelu, jossa hän toteaa, että ”Nyt kun kalut on jo pantu pakkiin”.

Enää ei sormet taivu basson kielille eikä kieli taivu laulamiseen.  Hirvittävän paljon suomalaiselle pop- / rock-maailmalle antanut henkilö ei enää tuo eikä esitä uusia biisejä. Mieleni valtaa kaiho ja jonkinasteinen suru. 

Onhan tässä eletty, nähty ja koettu vaikka mitä.
Kiitollisuus on se, mikä on syrjäyttänyt katkeruuden.”

Mutta samalla tuo haastattelu kertoi paljosta muustakin.  Se on haastattelu kiitollisuutta kokevasta henkilöstä. Suora lainaus Hesarin haastattelusta: ”Mutta heti alussa päätin, etten vajoa masennukseen, koska se sitten nakertaa loppuun saakka. Ajattelin enemmänkin niin, että onhan tässä eletty, nähty ja koettu vaikka mitä. Kiitollisuus on se, mikä on syrjäyttänyt katkeruuden.” 

Mikä on oikeasti tärkeää?

Mieleeni kumpuaa logoterapian kehittäjän Viktor Frankl´n syvä toteamus asenteen merkityksestä, kun hän kirjoittaa kolmen vuoden keskitysleirikokemuksistaan kirjassa Ihmisyyden rajalla.  Kun leirillä ihmiseltä vietiin kaikki, siis ihan kaikki kulmakarvoja myöden, niin ainut mitä ei voitu viedä oli vangin oma suhtautuminen, asenne elämää kohtaan.

Frankl tuo kirjassa voimakkaasti esiin toivon merkityksen voimaannuttavana tekijänä silloinkin, kun tuntuu että toivolle ei ole mitään sijaa. Siitä hän piti kiinni!

Moniarvoinen elämä luo myös paremmin
edellytyksiä kiitollisuuden kokemiselle.

Paitsi kiitollisuudesta, tuo Helsingin sanomien haastattelu tuo esiin ajatuksen elämän moniarvoisuudesta;  keikka oman pojan kanssa viestittää perheen tärkeydestä. Lisäksi tuodaan esille valokuvauksen merkitys Pavelle – kamera on kulkenut matkassa vuosikymmeniä. Moniarvoinen elämä luo myös paremmin edellytyksiä kiitollisuuden kokemiselle. Jos elämänarvoni ripustautuu yhteen, itselle merkitykselliseen asiaan, niin mitä jää jäljelle, jos tuo yksi arvo kokee kolauksen. 

Työkeskeisessä kulttuurissamme on lukuisia katkeruuden täyttämiä tarinoita, kun työlleen uhrautunut henkilö onkin jäänyt työttömäksi.  Työ on meille tärkeä juttu, mutta muistakaamme, että se on vain yksi osa elämäämme – vain yksi osa.   

Syvän kiitollisuuden aihe: Työnohjaajan omin käsin tekemä huvimaja

Pidä huolta

Muistiini palautuu voimakkaasti kokemus parin vuosikymmenen takaa, kun olin tyttären kanssa kuuntelemassa / katsomassa / kokemassa Olympiastadionilla Mestareita Areenalla. Se oli käsittämätön tapahtuma, joka hienolla tavalla yhdisti myös sukupolvia. Paljon äitejä ja isiä lapsiensa kanssa oli tullut kuulemaan omia nuoruusvuosiensa ikivihreitä.

Konsertin loppupuolella kuultiin omasta mielestäni maailmankaikkeuden logoterapeuttisin biisi.

Pyrkikäämme elämään arjessa tuon kappaleen sanoman mukaisesti.

https://www.youtube.com/watch?v=r76cxe1a-ow

-Esko

*********


Esko Salmi / Covis Partners Oy
esko.salmi@covis.fi
www.covis.fi

Kirjoittaja on valmentaja, työnohjaaja STOry, työyhteisösovittelija ja logoterapeutti LIF® , jolle työskentelyssä on tärkeää työn merkityksen ja tarkoituksen sekä arvojen pohdinta. Työskentelyä siivittää Anne Friedin ajatus: “Elämme sen keskellä mitä on, tulevaisuus kasvaa siitä, miten elämme.”