Missä ihminen, siellä konflikti

6.3.2020 / Terhi Lavonen

Konfliktit eivät tule koskaan loppumaan siellä, missä me ihmiset liikumme. Aina tulee olemaan väärinymmärryksiä, pieleen menneitä tulkintoja, hankalia tyyppejä ja harmittavia äänenpainoja. Aina tulee olemaan henkilökemioiden tai muiden mystisten juttujen yhteentörmäyksiä, mieltä painavia kohtaamisia, mielipide-eroja, epämiellyttäviä tunteita ja epäselviä elkeitä.

Konfliktien välttämisen ja kieltämisen sijaan, meidän tulisikin opetella elämään niiden kanssa. Ottaa ne kumppaniksi kehittämisen tielle.

Hyvä tiimi menee konflikteja päin

Työkentällä hyvät työtiimit ja työyhteisöt erottaa muista siinä, että ne eivät pelkää konflikteja tai erimielisyyttä. Tällaiset tiimit tietävät, että erimielisyyspaikat ovat tienviittoja, kylttejä jotka antavat vihiä siitä, mihin kannattaa kiinnittää huomiota. Ne ovat paikkoja, joissa pitää pysähtyä pohdiskelemaan ja jäsentämään; keskustelemaan siitä mikä tie nyt valitaan.

“Hyvät työtiimit ja työyhteisöt erottaa muista siinä, että ne eivät pelkää konflikteja tai erimielisyyttä. Konflikteja ei vältellä, vaan ne hyväksytään osaksi kehittymistä ja kehittämistä.”

Konflikteja ei siis vältellä, vaan ne kohdataan, toivotetaan jopa tervetulleeksi, käydään lävitse ja niistä mennään sitten eteenpäin. Ne hyväksytään osaksi yhteistä kehittymistä ja kehittämistä.

Omat rakkaat näkemykset – ne ainoat oikeat?

Jokainen on varmasti ollut tilanteessa, jossa saa tekemisistään kommentteja ja kriittistä palautetta. Joskus palaute on odotusten mukaista, mutta toisinaan se voi olla jotain ihan muuta. Silloin saattaakin yllättäin tulla valtava halua puolustella ja selitellä omia tekemisiään ja näkemyksiään. Kuunteleminen ja oppiminen ei siinä melskeessä mahdollistu.

On helppoa rakastua omiin ideoihinsa ja uskomattomiin luovuuden kukkiinsa. Kun on sydän vereslihalla tuottanut jotakin omasta mielestään huippua ja innovatiivista ja käyttänyt siihen useita tunteja työaikaa tai nähnyt yötäpäivää vaivaa, tuntuu epäreilulta, että joku löytääkin hommasta katvekohdan. Että joku kyseenalaistaakin tehdyn, ja purskauttaa ilmoille kysymyksen tai ihmetyksen.

“On helppoa rakastua omiin ideoihinsa ja uskomattomiin luovuuden kukkiinsa.”

Sitten hetken rauhoittumisen ja fundeeraamisen jälkeen sitä yleensä hoksaa, että palautteen antajalla on ollutkin ihan hyvä pointti. Ja lopputulos saattaa olla huomattavasti parempi, kun sitten rohkenee muokata tekelettään saamiensa kommenttien ja ehdotusten avulla.

Aito yhteistyö vaatii tahtoa

Kun tehdään yhteistyötä ja pyritään yhteiseen päämäärään, on väistämätöntä, että matkalla tulee vastaan mutkia ja kuoppia. Silloin kaivataan jokaiselta asianosaiselta kykyä vaihtaa näkökulmaa, tehdä kompromisseja, luopua omasta rakkaasta ajatuksestaan joko osittain tai jopa kokonaan, kuunnella ja kuulla muita. Pyrkiä ymmärtämään toisen näkökulmaa ja olla valmis kokeilemaan ja oppimaan uutta.

Yhteistyömatkan tarpominen vaatii tietoista tekemistä, tahtomista. Jos oikeasti tahdomme, se onnistuu. Jos emme tahdo, on syytä kysyä miksi emme tahdo, mitä ei-tahtominen palvelee?

“Konfliktit tulevat aina olemaan keskuudessamme. Emme pääse niistä eroon. Mutta niiden ratkomisesta voimme oppia paljon.”

Kaikenlaisista konflikteista selviämistä helpottaa ymmärrys siitä, että minun mielipiteeni ja ajatukseni eivät ole täydellisiä eivätkä absoluuttisia totuuksia. Ja niin ei ole muidenkaan. Tästä ymmärryksestä voi alkaa oikea arvostava keskustelu, joka kääntää konfliktin mahdollisuudeksi, jonkun uuden ja entistä ehomman äärellä olemiseksi, yhteiseksi hyväksi. Silloin uskallamme sanoittaa ajatuksiamme ja tuntemuksiamme ääneen ja antaa myös muille saman mahdollisuuden.

Konfliktit tulevat siis aina olemaan keskuudessamme. Emme pääse niistä eroon. Mutta niiden ratkomisesta voimme oppia paljon.

Jos vain tahdomme.

-Terhi

*******

Terhi Lavonen / Covis Partners Oy
terhi.lavonen@covis.fi
www.covis.fi

Kirjoittaja on monissa liemissä keitetty työelämän asiantuntija, jonka mielestä vakavistakin asioista voi puhua keveästi. Työelämäkentässä mielenkiinnon herättävät kaikki ihmisenä olemisen ilmiöt.


Yksin tekemisestä moniammatillisuuteen

28.2.2020 / Esko Salmi & Sirkka Salonen-Nummi

Monilla toimialoilla lastensuojelusta vanhustyöhön, tai perusterveydenhuollosta erikoissairaanhoitoon, asiantuntijatyö on edelleen asiakaslähtöisen palvelun keskiössä. Mutta osaamisen jakaminen, delegointi, yhdessä tekeminen ja asiakkaan palveleminen moniammattillisen työskentelyn kautta, saa jalansijaa kaikkialla.

Toimivia käytänteitä löytyy niin lastensuojelusta (Hackneyn malli) kuin lapsiperheiden palveluista (perhekeskukset). Eri ammattialojen toimijoita kootaan samaan organisaatioon, jotta asiakkaan tarpeet voitaisiin kohdata kokonaisvaltaisemmin ja ”luukuttaminen” loppuisi.

Mitä moniammatillisia palveluja organisoitaessa olisi hyvä pitää mielessä?

Pelkät yhteiset seinät eivät riitä. Ne toki tarjoavat mahdollisuuden ”käytävätörmäilyihin”, mutta uusien toimintamallien synnyttäminen vaatii yhteisen pöydän ääreen pysähtymistä.

Uusien rakenteiden mahdollistamien prosessien pohdinnan ohella tulee käyttää aikaa työyhteisön ammatillisten rajapintojen ja toimijoiden vuorovaikutuksen tarkasteluun.

Tämä tarkoittaa käytännössä toistemme työhön tutustumista, uusien tehtäväkuvien muokkaamista – ja tärkeimpänä: tutustumista toisiin työntekijöihin, ihmisinä! ”Kuka sinä olet ja mitä arjessa hääräät?”

Työyhteisössä yleensä ja moniammatillisessa työskentelyssä erityisesti, luottamus rakentuu vain tuntemisen kautta. Keskinäisen tuntemisen kautta rakentuu luottamus, toisen työn arvostus, työyhteisön sisäinen kunnioitus ja yhteinen tapa toimia.

Kohti työniloa ja työskentelyn sujuvuutta

Kokemuksemme mukaan moniammatillinen työskentely onnistuu sitä paremmin ja sujuvammin, mitä varhemmin palvelutoimintaan mukaan lähtevät pääsevät valmennukseen, jossa pysähdytään edellä mainittujen asioiden äärelle.

Toiminnan tavoitteet, palvelujen sisältö ja prosessit syntyvät asiantuntijatyönä ryhmän sisällä. Siirtyminen yksin tekemisestä moniammatilliseen tiimiin edellyttää kuitenkin usein ulkopuolista valmennusta ja prosessina etenevää uuden toiminnan juurruttamista.

Siirtyminen ja sitoutuminen uuteen tapaan toimia vaatii aikaa, mutta tuo tullessaan palvelutoimintaan sujuvuutta, tehokkuutta ja säästöjä sekä lisää työntekijöiden jaksamista ja työn iloa!

Moniammatillisten tiimien arkeen ja kehittämistyöhön perehtyneet,

-Esko & Sirkka

*********


Esko Salmi / Covis Partners Oy
esko.salmi@covis.fi
www.covis.fi

Kirjoittaja on valmentaja, työnohjaaja STOry, työyhteisösovittelija ja logoterapeutti LIF® , jolle työskentelyssä on tärkeää työn merkityksen ja tarkoituksen sekä arvojen pohdinta. Työskentelyä siivittää Anne Friedin ajatus: “Elämme sen keskellä mitä on, tulevaisuus kasvaa siitä, miten elämme.”

Sirkka Salonen-Nummi / Covis Partners Oy
sirkka.salonen-nummi@covis.fi
www.covis.fi

Kirjoittaja on työnohjaaja ja työyhteisösovittelija, joka omalta osaltaan auttaa niin esimiehiä kuin työntekijöitä parhaimpaansa heidän työssään.


Kannatko koko rykmentin murheita?

21.2.2020 / Esko Salmi

Historiaamme ja kulttuuriimme liittyy voimakas kuva työn arvosta ja merkityksestä elämässämme – työtä ja työntekoa arvostetaan ja on arvostettu.  Voitaneen sanoa, että suomalaisessa työelämässä aivan valtaosin työskentelee tunnollista ja kunnollista työväkeä. Lojaalisuutta työnantajaa kohtaan on ainakin pidetty melkeinpä hyveenä – sen lauluja laulat, kenen leipää syöt. 

Edellä kerrotustako sitten kumpuaa meidän tapamme murehtia – murehtia asioita, joille emme kuitenkaan mitään voi? Mutta kun vaan murehdituttaa. 

Se lisääntyy, mihin keskityt

Olenkin joskus ajatellut, että jos murehtimisesta voitaisiin tehdä vientituote, niin tämän maailman onnellisimman kansan viennin ylijäämä olisi huikea – ei olisi kansantaloudellisia ongelmia. 

“Jos tahdot nähdä ja tehdä hyvää ja tuot sen myös esille, niin sillä hyvälläkin on taipumus lisääntyä.”

Enkä nyt halua väheksyä kenenkään murheita tilanteissa, jotka herättävät yksilötasolla suurta huolta ja jopa pelkoa, jolloin mieltä painava asia voi vaikuttaa yksilön omaan elämään.  On luonnollista, että silloin raskaatkin ajatukset tahtovat täyttää oman mielen.  Mutta samalla ajattelen, että olisi hienoa, jos pystyisimme vähän helpommin irrottamaan murehtimisen narut käsistämme, tuntemaan edes hitusen levollisuutta, luottamaan edes vähäsen elämän kantamiseen! 

Uskon vahvasti kuulemaani viisauteen, että ”se lisääntyy, mihin keskityt”.   Mitä enemmän keskityt negatiivisiin asioihin ja niiden murehtimiseen, niin ne vain lisääntyvät.  Jos tahdot nähdä ja tehdä hyvää ja tuot sen myös esille, niin sillä hyvälläkin on taipumus lisääntyä. 

“Olisi hienoa, jos pystyisimme vähän helpommin irrottamaan murehtimisen narut käsistämme, tuntemaan edes hitusen levollisuutta, luottamaan edes vähäsen elämän kantamiseen!”

Kummanlaista spiraalia haluat ruokkia; sitä jossa nähdään vain negatiivisuutta ja negatiivisia tuloksia vai sellaista, missä uskotaan – kaiken keskelläkin – eteenpäin menemiseen, hyvään huomiseen?  Mieti hetki, millaista keskustelua kuulet kahvihuoneessa? Kumpaa spiraalia siellä ruokitaan?  

Murehtimisesta eroon, mutta miten?

Asiat ja tilanteet, joihin arjessa törmäämme, voimme jakaa kolmeen ryhmään:

  • Asiat, joihin emme voi vaikuttaa ja joista emme voi päättää
    Tällaiset asiat ovat tyystin oman vaikutusvaltamme saatikka päätösvaltamme ulkopuolella.  On luonnollista, että olemme hyvinkin kiinnostuneita USA:n seuraavasta presidentistä.  Mutta kovinkaan paljoa emme kyseiseen valintaan voi vaikuttaa!  Mitä voimme mielessämme tehdä tällaisille asioille.  Meidän tulee SOPEUTUA!  Meidän tulee kehittää kykyämme HYVÄKSYÄ, että tilanne on se mikä se on. Ja meidän tulee etsiä sopeutumisen polku itsellemme.  Miten pystyn hyväksymään ja sopeutumaan tilanteeseen? 

    Ajattelen, että meillä on paljonkin asioita, joita murehdimme, ja jotka kuitenkin ovat kuuluvat juuri tähän ”kategoriaan”.  Nämä ovat ehkä niitä rykmentin murheita, jotka kuuluvat ihan jonkun muun murehdittavaksi.
  • Asiat, joihin voimme vaikuttaa, mutta joista emme voi päättää
    Uskon, että näitä asioita on työyhteisöissä paljon.  Asioita, joihin minulla on vaikutusmahdollisuus, mutta minun tulee HYVÄKSYÄ, että en päätä asiasta.  Nämä ovat niitä asioita, joista helposti kahvikupin ääressä nuristaan. 

    Mutta huomaammeko vaikutusmahdollisuuttamme? Olemmeko ottaneet asiaa esille?  Olemmeko yrittäneet vaikuttaa?  Ts. kyse on siitä, että KANNAMMEKO VASTUUMME vaikuttamisesta.  Toimimmeko niin, että lopputuloksesta riippumatta voin jälkikäteenkin todeta, että ”ainakin yritin”. Älkäämme tyytykö nurinaan, vaan kantakaamme aidosti vastuu vaikuttamisesta. Ja sanomalla mielellemme, että ”olemme tehneet, mitä voimme”
  • Asiat, joihin voimme vaikuttaa ja joista voimme päättää
    Onneksi näitäkin asioita on.  Toivottavasti näiden kohdalla huomaamme vastuumme – vastuumme paitsi vaikuttamisesta, myös päätöksestä.

On hyvä jäädä pohtimaan omaa mieltä askarruttavia asioita – mihin lokeroon ne kuuluvat.  Monesti on niin, että on paljon palkitsevampaa keskittyä siihen omaan ruutuun, omaan perustehtävään – ja unohtaa ne murehtimiset, jotka eivät itselle kuulu. 

-Esko

*********


Esko Salmi / Covis Partners Oy
esko.salmi@covis.fi
www.covis.fi

Kirjoittaja on valmentaja, työnohjaaja STOry, työyhteisösovittelija ja logoterapeutti LIF® , jolle työskentelyssä on tärkeää työn merkityksen ja tarkoituksen sekä arvojen pohdinta. Työskentelyä siivittää Anne Friedin ajatus: “Elämme sen keskellä mitä on, tulevaisuus kasvaa siitä, miten elämme.”


Merkityksellisistä kohtaamisista syntyy maailman covin juttu

14.2.2020 / Krista Laurila

Coviksen toimitusjohtaja Henna sen sanoi: “On oikeasti maailman covin juttu kohdata ihmiset aidosti ja välittäen – kiireenkin keskellä.” Jokainen kohtaaminen vaikuttaa ihmisiin, työn tekemiseen sekä tunnelmaan, joka työyhteisössä vallitsee.

“Työhyvinvointi rakentuu omaan minään, työhön, työyhteisöön, johtamiseen ja organisaatioon liittyvien tekijöiden tuloksena. Työhyvinvointi rakennetaan arjessa.”

Näiden arkistenkin kohtaamisten vaikutukset tuntuvat ja näkyvät.
Ne näkyvät myös esimiestyössä – halusitpa tai et.

Toimiva työyhteisöviestintä rakentaa työhyvinvointia

Työhyvinvointi rakentuu omaan minään, työhön, työyhteisöön, johtamiseen ja organisaatioon liittyvien tekijöiden tuloksena. Työhyvinvointi rakennetaan arjessa.

Muun muassa

  • työn sujuvuus,
  • mahdollisuudet vaikuttaa omaan työhön,
  • toimiva vuorovaikutus,
  • toimivat tiimit sekä
  • kannustava ja osallistava johtaminen

    – nämä kaikki vaikuttavat työhyvinvointia rakentavalla tavalla.

Avoimuus, jatkuva vuoropuhelu ja onnistuneet kohtaamiset ovat hyväksi todettuja keinoja vauhdittaa edellä mainittujen toteutumista. Toimivalla työyhteisöviestinnällä onkin keskeinen rooli työhyvinvoinnin rakentajana.

Viestintäosaamisesta työpaikan yhteiseen pelikirjaan

Työyhteisöviestinnän tavat ja foorumit kehittyvät ajan ja tekijöidensä mukana. Päätösten ja toimien läpinäkyvyys, ajan tasalla oleva informaatio sekä mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa ovat asioita, joiden toteutumista henkilöstö aina odottaa. Modernit intranetit ja ekstranetit, sähköiset työskentely-ympäristöt sekä sosiaalisen median palvelut luovat työyhteisöviestinnälle uudenlaisia mahdollisuuksia ja toteuttamisen tapoja, joita eri sukupolvia edustavat tekijät sujuvasti yhdistelevät.

Toimivalla työyhteisöviestinnällä on keskeinen rooli työhyvinvoinnin rakentajana.

Nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä, käyttötottumuksiltaan varsin erilaistenkin tekijöiden yhteisössä, yhteinen sopimus yhteisistä pelisäännöistä onkin tarpeen.

Työpaikan sisäisen viestinnän pelikirjassa määritellään organisaation toiminnalle olennainen tieto; ne toimet ja tavat, joilla toiminnan avoimuus, sujuva arki ja onnistuminen omassa työssä halutaan turvata. Pelikirjassa on syytä tehdä näkyväksi myös eri viestintävälineiden merkitys. Näin arjen työstä tulee sujuvampaa ja merkityksellisistä kohtaamisista tiimi- ja organisaatiotasolla mahdollista.

Millaista arkea ja millaisia kohtaamisia sinä esimiehenä tänään tiimillesi rakennat?

-Krista

*******

Krista Laurila / Covis Partners Oy
krista.laurila@covis.fi
www.covis.fi

Kirjoittaja on johdon työnohjaaja, kouluttaja ja viestinnän asiantuntija, jonka mielestä työ maistuu parhaimmalta hyvässä ja luotettavassa seurassa nautittuna.


Parempaa vuorovaikutusta

24.1.2020 / Juha Haukijärvi

Aiemmassa blogikirjoituksessani kerroin hyvistä tavoista, esimerkiksi tervehtimisestä. Tervehtiminen on yksi pieni askel kohti toimivaa vuorovaikutusta. Sanonta ”ajattele mitä sanot, älä sano mitä ajattelet”, pitää sisällään mielestäni aika hyvän ohjenuoran vuorovaikutustilanteissa. Toisaalta sitä voisi jalostaa vielä hieman muotoon ”ajattele miten sanot, älä sano mitä ajattelet”. Pienellä muotoilulla saamme sanonnan kuulostamaan laajemmalta. Sitähän se onkin.

”Ajattele miten sanot, älä sano mitä ajattelet.”

Vuorovaikutustilanteet ovat monitahoisia, me saamme ja annamme toisillemme palautetta niin työ- kuin yksityiselämässä. Monitahoisuus syntyy siitä, että palaute voi olla positiivista tai negatiivista. Osassa kirjallisuutta negatiivisen palautteen sanotaan olevan myös kriittistä palautetta.

Rakentavaa palautteen antamista ja vastaan ottamista

Miten sitten negatiivisesta/kriittisestä palautteesta saamme tehtyä rakentavaa palautetta? Tässä kohtaa on miettimisen ja pysähtymisen paikka, ja juuri tästä kohtaa löytyy se ratkaisu: millä tavalla ilmaisemme asian työtoverille tai läheiselle ihmiselle.

Ihmiselle on yleensä mielekkäämpää vastaan ottaa toivomuksia kuin kielteistä palautetta. Esimerkiksi tilanteessa, jossa toinen ei koe tulleensa kuulluksi ja ilmaisee asiansa toiselle sanoin ”sinä et kuuntele”. Saman asian voi ilmaista toiveena, ”toivoisin, että kuuntelisit”.

“Mikäli on jo tapahtunut loukkaantuminen, on reilua pyytää anteeksi ja pahoitella tapahtunutta.”

Entä sitten palautteen vastaanotto, miten saamaamme palautteeseen tulisi reagoida? Kriittistä palautetta saadessaan, kannattaa kiittää palautteen antajaa ja kertoa kokevansa hyväksi, että kritiikin kohteena oleva asia on nostettu esille. Ja pyrkiä myös itse ymmärtämään saamansa kritiikki. Voimme myös pyytää kertomaan lisää asiasta; tämä auttaa keskustelun osapuolia laajentamaan näkökulmaa ja ehkä näkemään asian myös toisen osapuolen näkökulmasta. Mikäli on jo tapahtunut loukkaantuminen, on reilua pyytää anteeksi ja pahoitella tapahtunutta.

Palautteen antajaa on hyvä pyytää myös kertomaan, minkälainen on hänen muutostoiveensa kritiikin kohteena olevan asian suhteen. Ja ennen kaikkea: mitä molemmat osapuolet ovat valmiita tekemään tilanteen ratkaisemiseksi ja korjaamiseksi.

Toivottu tulevaisuus

Kun ilmaisemme asioita toiveena, emme keskity silloin ongelmalliseen asiaan, vaan haluttuun asiantilan muutokseen. Mitä silloin tulisi ongelmaksi koetun, vuorovaikutusta ja toimintaa haittaavan asian tilalle?

Yhteisen näkemyksen löytämiseksi kritiikin alaisessa asiassa, voi myös yrittää kuvailla toivottua tulevaisuutta esittämällä kysymyksen: ”Kun on kulunut kuukausi ja kiistanalaista asiaa ei enää ole, mitä silloin on tapahtunut?”

-Juha

********

Juha Haukijärvi / Covis Partners Oy
juha.haukijarvi@covis.fi
www.covis.fi

Kirjoittaja on ratkaisukeskeinen työnohjaaja, valmentaja ja työyhteisösovittelija, joka hallitsee näkökulman vaihtamisen taidon erilaisten tiimien työskentelyssä.

********
Kirja:
Furman, B. & Ahola, T. : Tuplatähti – Työpaikan hyvä henki ja miten se tehdään. Tammi. 2002.