Yksin yrittäjänä

17.4.2020 / Sirkka Salonen-Nummi

Pyörittelin otsikkoa mielessäni ja pohdin suomen kielen monimuotoisuutta ja sanojen merkityksiä.

Perusmerkityksessään yksinyrittäjä saa elettävässä ajassa uusia sävyjä; monet yrittäjät ovat todella yksin ja yksinäisimpiä taitavat olla toimeentulonsa yksinyrittäjinä hankkivat eri alojen toimijat.

“Olen kokenut paljon puhutut lamat ja laskusuhdanteet, mutta seinään törmäsin vasta koronan myötä. Ymmärrykseni 90-luvun laman kokeneita yrittäjiä kohtaan on kasvanut uusiin sfääreihin.”

Olen ehtinyt elää työurallani monenlaisia vaiheita; työntekijänä ja virkamiehenä, sivutoimisena yrittäjänä ja viimeiset vuodet päätoimisena yksinyrittäjänä ja sen ohella toimijana verkostomaisessa yritystoiminnassa. Olen kokenut paljon puhutut lamat ja laskusuhdanteet, mutta seinään törmäsin vasta koronan myötä. Ymmärrykseni 90-luvun laman kokeneita yrittäjiä kohtaan on kasvanut uusiin sfääreihin.

Toivuttuani seinään törmäyksestä, lähdin kurkistelemaan erilaisiin some-yhteisöihin nähdäkseni tilanteen muidenkin yrittäjien kokemana. Kommenteista välittyi järkytys ja huoli tulevaisuudesta. Etsittiin vertaistukea ja väylää purkaa tilanteen herättämää ahdistusta. Peräänkuulutettiin hallituksen toimia yrityselämän tukemiseksi aiemmin koettujen lama-aikojen virheiden välttämiseksi. Aivan oikein! Onneksi hallitus kuuli huudot ja tarttui toimeen.

Kaikki vaan ei tapahdu poikkeusoloissakaan sormia napsauttamalla, vaan tarvitaan kärsivällisyyttä erilaisten tukikanavien avaamiseen ja tukien hakemiseen. Illallista Manulle ei edelleenkään ole tarjolla.

Ei saa jäädä tuleen makaamaan

Päivien ja viikkojen aikana huomasin ahdistuvani sosiaalisen median vuodatuksista, vaikka hyvin ymmärrän näiden kanavien yhteisöllisen merkityksen ja ”samassa veneessä ollaan” -mentaliteetin. Ahdistuin, kun jäin kaipaamaan sometuksen seuraavaa aaltoa, eli erilaisten ratkaisujen esiin tuomista ja heittäytymistä uuteen tilanteeseen. Näen tässä vakavassa kriisissä jotain hyvääkin; meidät kaikki pakotetaan löytämään arkeemme toisenlaisia toimintatapoja. Aina ei ole kyse jostakin täysin uudesta, vaan ratkaisu voi löytyä jopa unohduksiin jääneistä vanhoista käytänteistä tai jonkun toisen vinkkaamasta kokeilusta tai asiakkaan esittämästä ideasta.

Tuleen ei nyt voi jäädä makaamaan, vaan valmistautuminen ”uutta normaalia” varten on käynnistettävä jo tänään! Mitä ikänään uusi normaali tarkoittakaan yritystoiminnassasi!

“Näen tässä vakavassa kriisissä jotain hyvääkin; meidät kaikki pakotetaan löytämään arkeemme toisenlaisia toimintatapoja. Aina ei ole kyse jostakin täysin uudesta, vaan ratkaisu voi löytyä jopa unohduksiin jääneistä vanhoista käytänteistä.”

Media on onneksi kiitettävästi tuonut esiin yrittäjien ratkaisuja, joista voi kaapata idean tynkää myös omaan toimintaan. Olen mukana kehittäjänä ja ohjaajana yksin-, mikro- ja pienyrittäjille suunnatussa yksilöllistä tukea antavassa Vertti-hankkeessa ja sen kautta olen kuullut yrittäjien nopeista toimenpiteistä, joilla pyritään turvaamaan kriisin ylimenovaihe ja yrityksen tulevaisuus.

Rohkeasti eteenpäin

Korona on synnyttänyt rohkeutta kokeilla monia asioita, joista on haaveiltu, mutta joihin ei mukamas ole ollut aikaa – nyt on! Kuulen puhetta verkkokaupasta, uusien palvelujen kehittämisestä entisten rinnalle, tuotevalikoiman monipuolistamisesta, verkostoitumisesta jonkun toisen yrittäjän kanssa, digitaalisten palvelujen käyttöön ottamisesta, osaamisen kehittämisestä täydennyskoulutuksen kautta tai jopa kouluttautumisesta kokonaan uudelle uralle. Yrittäjät ovat rytinällä menossa eteenpäin, valmiita kokeilemaan hullultakin tuntuvia ideoita ja valmiita myös jakamaan kokemuksiaan.

Tähän tilanteeseen ei kukaan ollut varautunut ja siksi on tärkeää ylittää sellaisiakin kynnyksiä, joita yrittäjät perinteisesti kaihtavat. Avun pyytäminen ja erilaisten tarjolla olevien tukien hakeminen on nyt ajankohtaista. Apua lomakkeiden ja hakemusten täyttämiseen löytyy nyt ilmaiseksi. Myös muuta tukea (kuunteleminen, neuvonta, konsultaatio) saa monilta tahoilta maksutta. Myös Coviksen partnerit ovat valmiita auttamaan! Ota epäröimättä yhteyttä!

-Sirkka

********

Sirkka Salonen-Nummi / Covis Partners Oy
sirkka.salonen-nummi@covis.fi
www.covis.fi

Kirjoittaja toimii Hämeen ely-keskuksen rahoittamassa Vertti-hankkeessa yksin- ja pienyrittäjien yksilöllisen tuen yrittäjäluotsina. Luotsi ottaa jalat alleen ja tulee sinne, missä apua kaivataan!


Ikäjohtamisesta työurajohtamiseen

5.4.2020 / Riitta Saarinen

Kaksikymmentä vuotta sitten jäin koukkuun ikäjohtamiseen. Se ei ole erillinen johtamisoppi, vaan kokoelma arjen työkaluja, joiden avulla sekä nuoret että ikääntyvät työntekijät voivat työssä hyvin ja kaikkien kyvyt saadaan käyttöön. Ikäystävällisessä työyhteisössä jokainen voi kokea olevansa arvokas. Hannu Simströmin väitöstutkimuksen (2009) mukaan ikäjohtamiseen tarvitaan tunneälytaitoja.

Olen usein törmännyt kommentteihin, että ikäjohtaminen on tosi tärkeä juttu, mutta ehkä sille ei meillä enää ole tarvetta, kun suuret ikäluokat alkavat jo olla eläkkeellä. Kuten vanha hyvin palvellut vaate, ikäjohtaminen koetaan aikansa eläneenä.  

Sana ikäjohtaminen herättää helposti mielikuvan vain työpaikan senioreihin kohdistuvista tukitoimista, mitä se monissa hankkeissa on ollutkin. Olen itsekin vetänyt ikähankkeita ja toteuttanut seniorivalmennuksia.

Tarve ei ole poistunut

Yrityksillä on 2020-luvulle tultaessa vaikeuksia löytää ja pitää osaavaa työvoimaa, kaikenikäisten poissaolojen suurimmaksi syyksi ovat nousseet mielenterveysongelmat ja eläkeikääkin on nostettu.  Mielestäni tämä kaikki kertoo, että eri-ikäisten työhyvinvoinnin edistäminen, työkyvyn, motivaation ja työssä jaksamisen tukeminen on edelleen ajankohtaista.

Työterveyslaitos on ottanut ikäjohtamisen rinnalle termin työurajohtaminen tarkoittamaan työntekijöiden tukemista työuran eri vaiheissa. TTL on jakanut työuran eri vaiheisiin, jotka etenevät työelämän tulokkaasta eläkeikää lähestyvään konkariin. Viimeisenä vaiheena nähdään siirtyminen eläkkeelle.

“Eri-ikäisten työntekijöiden työhyvinvoinnin edistäminen, työkyvyn, motivaation ja työssä jaksamisen tukeminen on edelleen ajankohtaista.”

Pitkän työuran aikana työntekijöiden tarpeet ja odotukset asettavat esimiestyölle erilaisia haasteita. Nuorten rekrytointi, perehdyttäminen ja sitouttaminen organisaatioon sekä työn ja muun elämän yhteensovittaminen erityisesti lapsiperhevaiheessa vaativat onnistuakseen työurajohtamisen taitoja. 

Eivätkä haasteet lopu myöhemminkään: työuran kestäessä ilmaantuu osaamisen kehittämistarpeita, työkykymuutoksia ja motivaatiokatoa, työssä jaksamisen ongelmia ja toisinaan myös jäähdyttelyä eläkeaikaa odotellessa.

Työurajohtaminen vastaa tämän päivän esimiestyön haasteisiin

Työurajohtaminen kuvastaa sanana ikäjohtamista paremmin koko työuran aikana syntyviä ikäkausihaasteita, mutta olen havainnut, että sen sisältö ja merkitys on monille esimiehille vielä vieras.

Hyvä esimies ei siirry työpäivän aikana yhdestä johtamisopista toiseen, vaan on sisäistänyt tarvitsemansa työkalut omaan tapaansa tehdä työtä.”

Esimiestyö on muuttunut entistä vaativammaksi. Uusia tutkimustuloksia ja ismejä on jatkuvasti tarjolla. Kaikkea ei voi eikä ole tarpeenkaan ottaa käyttöön. Hyvä esimies ei siirry työpäivän aikana yhdestä johtamisopista toiseen, vaan on sisäistänyt tarvitsemansa työkalut omaan tapaansa tehdä työtä.

Nykyisin esimiesvalmennuksissa painotetaan palvelevaa, valmentavaa johtajuutta, kykyä nähdä ja kuulla jokaisen työntekijän yksilölliset tarpeet, siis tunneälyä. Työurajohtaminen istuu mielestäni hyvin osaksi palvelevaa, tunneälykästä esimiestyötä.

-Riitta

********

Riitta Saarinen / Covis Partners Oy
riitta.saarinen@covis.fi
www.covis.fi

Kirjoittaja on puhunut ikäjohtamisen puolesta jo parikymmentä vuotta, mutta pukeutuu yhtä mielellään työuravalmentajan asuun.

********

Luettavaa:
Hannu Simströmin väitöskirja – Tunnealytaidot ikäjohtamisessa

                                                                                                


Missä ihminen, siellä konflikti

6.3.2020 / Terhi Lavonen

Konfliktit eivät tule koskaan loppumaan siellä, missä me ihmiset liikumme. Aina tulee olemaan väärinymmärryksiä, pieleen menneitä tulkintoja, hankalia tyyppejä ja harmittavia äänenpainoja. Aina tulee olemaan henkilökemioiden tai muiden mystisten juttujen yhteentörmäyksiä, mieltä painavia kohtaamisia, mielipide-eroja, epämiellyttäviä tunteita ja epäselviä elkeitä.

Konfliktien välttämisen ja kieltämisen sijaan, meidän tulisikin opetella elämään niiden kanssa. Ottaa ne kumppaniksi kehittämisen tielle.

Hyvä tiimi menee konflikteja päin

Työkentällä hyvät työtiimit ja työyhteisöt erottaa muista siinä, että ne eivät pelkää konflikteja tai erimielisyyttä. Tällaiset tiimit tietävät, että erimielisyyspaikat ovat tienviittoja, kylttejä jotka antavat vihiä siitä, mihin kannattaa kiinnittää huomiota. Ne ovat paikkoja, joissa pitää pysähtyä pohdiskelemaan ja jäsentämään; keskustelemaan siitä mikä tie nyt valitaan.

“Hyvät työtiimit ja työyhteisöt erottaa muista siinä, että ne eivät pelkää konflikteja tai erimielisyyttä. Konflikteja ei vältellä, vaan ne hyväksytään osaksi kehittymistä ja kehittämistä.”

Konflikteja ei siis vältellä, vaan ne kohdataan, toivotetaan jopa tervetulleeksi, käydään lävitse ja niistä mennään sitten eteenpäin. Ne hyväksytään osaksi yhteistä kehittymistä ja kehittämistä.

Omat rakkaat näkemykset – ne ainoat oikeat?

Jokainen on varmasti ollut tilanteessa, jossa saa tekemisistään kommentteja ja kriittistä palautetta. Joskus palaute on odotusten mukaista, mutta toisinaan se voi olla jotain ihan muuta. Silloin saattaakin yllättäin tulla valtava halua puolustella ja selitellä omia tekemisiään ja näkemyksiään. Kuunteleminen ja oppiminen ei siinä melskeessä mahdollistu.

On helppoa rakastua omiin ideoihinsa ja uskomattomiin luovuuden kukkiinsa. Kun on sydän vereslihalla tuottanut jotakin omasta mielestään huippua ja innovatiivista ja käyttänyt siihen useita tunteja työaikaa tai nähnyt yötäpäivää vaivaa, tuntuu epäreilulta, että joku löytääkin hommasta katvekohdan. Että joku kyseenalaistaakin tehdyn, ja purskauttaa ilmoille kysymyksen tai ihmetyksen.

“On helppoa rakastua omiin ideoihinsa ja uskomattomiin luovuuden kukkiinsa.”

Sitten hetken rauhoittumisen ja fundeeraamisen jälkeen sitä yleensä hoksaa, että palautteen antajalla on ollutkin ihan hyvä pointti. Ja lopputulos saattaa olla huomattavasti parempi, kun sitten rohkenee muokata tekelettään saamiensa kommenttien ja ehdotusten avulla.

Aito yhteistyö vaatii tahtoa

Kun tehdään yhteistyötä ja pyritään yhteiseen päämäärään, on väistämätöntä, että matkalla tulee vastaan mutkia ja kuoppia. Silloin kaivataan jokaiselta asianosaiselta kykyä vaihtaa näkökulmaa, tehdä kompromisseja, luopua omasta rakkaasta ajatuksestaan joko osittain tai jopa kokonaan, kuunnella ja kuulla muita. Pyrkiä ymmärtämään toisen näkökulmaa ja olla valmis kokeilemaan ja oppimaan uutta.

Yhteistyömatkan tarpominen vaatii tietoista tekemistä, tahtomista. Jos oikeasti tahdomme, se onnistuu. Jos emme tahdo, on syytä kysyä miksi emme tahdo, mitä ei-tahtominen palvelee?

“Konfliktit tulevat aina olemaan keskuudessamme. Emme pääse niistä eroon. Mutta niiden ratkomisesta voimme oppia paljon.”

Kaikenlaisista konflikteista selviämistä helpottaa ymmärrys siitä, että minun mielipiteeni ja ajatukseni eivät ole täydellisiä eivätkä absoluuttisia totuuksia. Ja niin ei ole muidenkaan. Tästä ymmärryksestä voi alkaa oikea arvostava keskustelu, joka kääntää konfliktin mahdollisuudeksi, jonkun uuden ja entistä ehomman äärellä olemiseksi, yhteiseksi hyväksi. Silloin uskallamme sanoittaa ajatuksiamme ja tuntemuksiamme ääneen ja antaa myös muille saman mahdollisuuden.

Konfliktit tulevat siis aina olemaan keskuudessamme. Emme pääse niistä eroon. Mutta niiden ratkomisesta voimme oppia paljon.

Jos vain tahdomme.

-Terhi

*******

Terhi Lavonen / Covis Partners Oy
terhi.lavonen@covis.fi
www.covis.fi

Kirjoittaja on monissa liemissä keitetty työelämän asiantuntija, jonka mielestä vakavistakin asioista voi puhua keveästi. Työelämäkentässä mielenkiinnon herättävät kaikki ihmisenä olemisen ilmiöt.


Yksin tekemisestä moniammatillisuuteen

28.2.2020 / Esko Salmi & Sirkka Salonen-Nummi

Monilla toimialoilla lastensuojelusta vanhustyöhön, tai perusterveydenhuollosta erikoissairaanhoitoon, asiantuntijatyö on edelleen asiakaslähtöisen palvelun keskiössä. Mutta osaamisen jakaminen, delegointi, yhdessä tekeminen ja asiakkaan palveleminen moniammattillisen työskentelyn kautta, saa jalansijaa kaikkialla.

Toimivia käytänteitä löytyy niin lastensuojelusta (Hackneyn malli) kuin lapsiperheiden palveluista (perhekeskukset). Eri ammattialojen toimijoita kootaan samaan organisaatioon, jotta asiakkaan tarpeet voitaisiin kohdata kokonaisvaltaisemmin ja ”luukuttaminen” loppuisi.

Mitä moniammatillisia palveluja organisoitaessa olisi hyvä pitää mielessä?

Pelkät yhteiset seinät eivät riitä. Ne toki tarjoavat mahdollisuuden ”käytävätörmäilyihin”, mutta uusien toimintamallien synnyttäminen vaatii yhteisen pöydän ääreen pysähtymistä.

Uusien rakenteiden mahdollistamien prosessien pohdinnan ohella tulee käyttää aikaa työyhteisön ammatillisten rajapintojen ja toimijoiden vuorovaikutuksen tarkasteluun.

Tämä tarkoittaa käytännössä toistemme työhön tutustumista, uusien tehtäväkuvien muokkaamista – ja tärkeimpänä: tutustumista toisiin työntekijöihin, ihmisinä! ”Kuka sinä olet ja mitä arjessa hääräät?”

Työyhteisössä yleensä ja moniammatillisessa työskentelyssä erityisesti, luottamus rakentuu vain tuntemisen kautta. Keskinäisen tuntemisen kautta rakentuu luottamus, toisen työn arvostus, työyhteisön sisäinen kunnioitus ja yhteinen tapa toimia.

Kohti työniloa ja työskentelyn sujuvuutta

Kokemuksemme mukaan moniammatillinen työskentely onnistuu sitä paremmin ja sujuvammin, mitä varhemmin palvelutoimintaan mukaan lähtevät pääsevät valmennukseen, jossa pysähdytään edellä mainittujen asioiden äärelle.

Toiminnan tavoitteet, palvelujen sisältö ja prosessit syntyvät asiantuntijatyönä ryhmän sisällä. Siirtyminen yksin tekemisestä moniammatilliseen tiimiin edellyttää kuitenkin usein ulkopuolista valmennusta ja prosessina etenevää uuden toiminnan juurruttamista.

Siirtyminen ja sitoutuminen uuteen tapaan toimia vaatii aikaa, mutta tuo tullessaan palvelutoimintaan sujuvuutta, tehokkuutta ja säästöjä sekä lisää työntekijöiden jaksamista ja työn iloa!

Moniammatillisten tiimien arkeen ja kehittämistyöhön perehtyneet,

-Esko & Sirkka

*********


Esko Salmi / Covis Partners Oy
esko.salmi@covis.fi
www.covis.fi

Kirjoittaja on valmentaja, työnohjaaja STOry, työyhteisösovittelija ja logoterapeutti LIF® , jolle työskentelyssä on tärkeää työn merkityksen ja tarkoituksen sekä arvojen pohdinta. Työskentelyä siivittää Anne Friedin ajatus: “Elämme sen keskellä mitä on, tulevaisuus kasvaa siitä, miten elämme.”

Sirkka Salonen-Nummi / Covis Partners Oy
sirkka.salonen-nummi@covis.fi
www.covis.fi

Kirjoittaja on työnohjaaja ja työyhteisösovittelija, joka omalta osaltaan auttaa niin esimiehiä kuin työntekijöitä parhaimpaansa heidän työssään.


Kannatko koko rykmentin murheita?

21.2.2020 / Esko Salmi

Historiaamme ja kulttuuriimme liittyy voimakas kuva työn arvosta ja merkityksestä elämässämme – työtä ja työntekoa arvostetaan ja on arvostettu.  Voitaneen sanoa, että suomalaisessa työelämässä aivan valtaosin työskentelee tunnollista ja kunnollista työväkeä. Lojaalisuutta työnantajaa kohtaan on ainakin pidetty melkeinpä hyveenä – sen lauluja laulat, kenen leipää syöt. 

Edellä kerrotustako sitten kumpuaa meidän tapamme murehtia – murehtia asioita, joille emme kuitenkaan mitään voi? Mutta kun vaan murehdituttaa. 

Se lisääntyy, mihin keskityt

Olenkin joskus ajatellut, että jos murehtimisesta voitaisiin tehdä vientituote, niin tämän maailman onnellisimman kansan viennin ylijäämä olisi huikea – ei olisi kansantaloudellisia ongelmia. 

“Jos tahdot nähdä ja tehdä hyvää ja tuot sen myös esille, niin sillä hyvälläkin on taipumus lisääntyä.”

Enkä nyt halua väheksyä kenenkään murheita tilanteissa, jotka herättävät yksilötasolla suurta huolta ja jopa pelkoa, jolloin mieltä painava asia voi vaikuttaa yksilön omaan elämään.  On luonnollista, että silloin raskaatkin ajatukset tahtovat täyttää oman mielen.  Mutta samalla ajattelen, että olisi hienoa, jos pystyisimme vähän helpommin irrottamaan murehtimisen narut käsistämme, tuntemaan edes hitusen levollisuutta, luottamaan edes vähäsen elämän kantamiseen! 

Uskon vahvasti kuulemaani viisauteen, että ”se lisääntyy, mihin keskityt”.   Mitä enemmän keskityt negatiivisiin asioihin ja niiden murehtimiseen, niin ne vain lisääntyvät.  Jos tahdot nähdä ja tehdä hyvää ja tuot sen myös esille, niin sillä hyvälläkin on taipumus lisääntyä. 

“Olisi hienoa, jos pystyisimme vähän helpommin irrottamaan murehtimisen narut käsistämme, tuntemaan edes hitusen levollisuutta, luottamaan edes vähäsen elämän kantamiseen!”

Kummanlaista spiraalia haluat ruokkia; sitä jossa nähdään vain negatiivisuutta ja negatiivisia tuloksia vai sellaista, missä uskotaan – kaiken keskelläkin – eteenpäin menemiseen, hyvään huomiseen?  Mieti hetki, millaista keskustelua kuulet kahvihuoneessa? Kumpaa spiraalia siellä ruokitaan?  

Murehtimisesta eroon, mutta miten?

Asiat ja tilanteet, joihin arjessa törmäämme, voimme jakaa kolmeen ryhmään:

  • Asiat, joihin emme voi vaikuttaa ja joista emme voi päättää
    Tällaiset asiat ovat tyystin oman vaikutusvaltamme saatikka päätösvaltamme ulkopuolella.  On luonnollista, että olemme hyvinkin kiinnostuneita USA:n seuraavasta presidentistä.  Mutta kovinkaan paljoa emme kyseiseen valintaan voi vaikuttaa!  Mitä voimme mielessämme tehdä tällaisille asioille.  Meidän tulee SOPEUTUA!  Meidän tulee kehittää kykyämme HYVÄKSYÄ, että tilanne on se mikä se on. Ja meidän tulee etsiä sopeutumisen polku itsellemme.  Miten pystyn hyväksymään ja sopeutumaan tilanteeseen? 

    Ajattelen, että meillä on paljonkin asioita, joita murehdimme, ja jotka kuitenkin ovat kuuluvat juuri tähän ”kategoriaan”.  Nämä ovat ehkä niitä rykmentin murheita, jotka kuuluvat ihan jonkun muun murehdittavaksi.
  • Asiat, joihin voimme vaikuttaa, mutta joista emme voi päättää
    Uskon, että näitä asioita on työyhteisöissä paljon.  Asioita, joihin minulla on vaikutusmahdollisuus, mutta minun tulee HYVÄKSYÄ, että en päätä asiasta.  Nämä ovat niitä asioita, joista helposti kahvikupin ääressä nuristaan. 

    Mutta huomaammeko vaikutusmahdollisuuttamme? Olemmeko ottaneet asiaa esille?  Olemmeko yrittäneet vaikuttaa?  Ts. kyse on siitä, että KANNAMMEKO VASTUUMME vaikuttamisesta.  Toimimmeko niin, että lopputuloksesta riippumatta voin jälkikäteenkin todeta, että ”ainakin yritin”. Älkäämme tyytykö nurinaan, vaan kantakaamme aidosti vastuu vaikuttamisesta. Ja sanomalla mielellemme, että ”olemme tehneet, mitä voimme”
  • Asiat, joihin voimme vaikuttaa ja joista voimme päättää
    Onneksi näitäkin asioita on.  Toivottavasti näiden kohdalla huomaamme vastuumme – vastuumme paitsi vaikuttamisesta, myös päätöksestä.

On hyvä jäädä pohtimaan omaa mieltä askarruttavia asioita – mihin lokeroon ne kuuluvat.  Monesti on niin, että on paljon palkitsevampaa keskittyä siihen omaan ruutuun, omaan perustehtävään – ja unohtaa ne murehtimiset, jotka eivät itselle kuulu. 

-Esko

*********


Esko Salmi / Covis Partners Oy
esko.salmi@covis.fi
www.covis.fi

Kirjoittaja on valmentaja, työnohjaaja STOry, työyhteisösovittelija ja logoterapeutti LIF® , jolle työskentelyssä on tärkeää työn merkityksen ja tarkoituksen sekä arvojen pohdinta. Työskentelyä siivittää Anne Friedin ajatus: “Elämme sen keskellä mitä on, tulevaisuus kasvaa siitä, miten elämme.”