Organisaatiossa oli tapahtunut isoja muutoksia niin ylimmässä johdossa kuin keskijohdossakin ja suorittavan tason toiminta oli muutettu tiimimäiseksi. Suorittavan tason työntekijät ovat tottuneet kantamaan itsenäisesti vastuun omasta alueestaan ja he ovat omien työtehtäviensä asiantuntijoita. Organisaatiolla oli lisäksi uudenlaisia taloudellisia haasteita ja kustannuksia karsittiin myös toimintoja karsimalla ja väkeä vähentämällä. Työntekijät olivat hämmentyneitä ja vihaisiakin: ”Tämä on ennenkuulumatonta. Kuinka näin voidaan tehdä?”
Tilanteen käsittelemiseksi ja rauhoittamiseksi organisaation HR–yksikkö tilasi työyhteisölle työnohjausta Covikselta. Tunteikasta tilannetta käytiin läpi kahden ohjaajan voimin ja vuorovaikutteisissa tapaamisissa käsiteltiin muun muassa seuraavia kysymyksiä: ”Eikö minun osaamistani ja ammattitaitoani enää tarvita?” ”Miten voimme luottaa johtoon, kun sieltä tulee vain vaatimuksia ja ristiriitaista viestiä siitä, mitä meiltä odotetaan?” ”Minä en enää tiedä, mitä minulta oikein odotetaan. Tuntuu siltä, että mikään ei riitä.”
Ihmiset olivat erilaisessa tilanteessa. Toisia muutokset konkreettisesti koskivat enemmän ja toisia vähemmän. Eroja oli siinäkin, miten yksilöt muutoksen ylipäätään kokivat. Työskentelyyn vaikutti myös se, että yhteisiä asioita oli totuttu käsittelemään enemmän tai vähemmän muodollisissa kokouksissa. Ristiriitojen ja erilaisten tunnetilojen yhteiseen käsittelyyn tarvittavasta rakentavasta vuorovaikutuksesta ei ollut paljoa kokemusta.
Vähitellen opittiin enemmän tiimin keskinäiseen vuorovaikutukseen. Tiimi ja sen esimiehet alkoivat kuunnella ja arvostaa toisiaan. Luottamus itseen ja muihin lisääntyi. Yhteinen näkemys tulevaisuudesta alkoi rakentua.
